Että sellanen heppakesä...

Moi! Vihdoin saan koneen auki ja saan aloitettua kirjottamista tänne. Tosin syy miksi vihdoin saan koneen avattua ei ole niin mukava, sillä viime perjantaina onnistuttiin kaverini kanssa törmäämän pyörillä ja kaaduin pyörän kanssa, niin että vasen polveni jäi alle. Lähdettiin siitä sairaalaan ja siellä meninkin koko ilta. Lääkäri sanoi että mitään ei näytä olevan murtunut ja otti sieltä valunutta verta pois. Ohjeena vaan että tee niin paljon kun pystyt, alkuun jalka voi olla arka ja tuntua siltä että pettää alta mutta heti kun vaan pystyy niin sillä saa kävellä ja heittää kepit metsään. No just niin mä sitten teit, lauantai illasta kävelin kotona jo yhdellä kepillä ja jonkun verran jo ilman, sunnuntaina kepit jäi kotona kokonaan pois, maanantaina kepit oli tallilla mukana mutta en niitä paljon käyttänyt ja tiistaina ne jäi jo kokonaan pois. Jalka tuntui päivä päivältä paremmalta ja pystyin liikuttamaan sitä täysin normaalisti. Tiistaina tuli kuitenkin puhelu lääkäristä, mun polven röntgenkuvia oli vielä katottu ja siellä on murtuma. Lähettiin takas lääkärille, pitkän oottamisen jälkeen lääkäri halus vielä uudet kuvat, kun oltiin vietetty koko ilta päivystyksessä, tultiin sanomaan että murtuma varmistu kuvista ja eikun kipsaamaan jalkaa. Murtuma on sääriluussa ja jotain on myös vähän huonosti polvessa muuten, joten koko jalka kipsiin ja jalalle ei saa varata ollenkaan sinä aikana kun mulla on tää kipsi. Kipsi on näillä näkymin 6vko ja sen jälkeen vielä toisenlaisia polvitukia tulossa. Eli tallille ei oo mitään asiaa seuraavan 6 viikkoon, tai toki voin tallilla käydä käymässä, mutta en siellä voi pitkiä aikoja olla tai tehdä mitään. Iso kiitos vaan sille lääkärille joka saoi että tee vaan nii paljo kun pystyt ja sen kun kävelet ilman keppejä. Sillä mulla oli vaan tuuria matkassa, täysi mahdollisuus ja todennäköisyys on sille että jos laitan tällä jalalle painoa voin saada elinikäisiä nivelvammoja. 

ikävä maailman ihanimman Ruun luo jo valmiiksi

Paljonhan tää harmittaa, sillä mun toisen kaverin sanoin "nii harmi koska sulla on niin fyysinen harrastus" ja sehän on totta sillä enhän yhtään mitään tee tallilla keppien ja tälläsen jalan kanssa. Suunnitelmissa oli todellinen hepakesä, mutta se vaihtu ihan yhtäkkiä chill and netflix touhuumiseen. Tää on mulle niin outo ja epämukava tilanne, koska en oo todellakaan se joka voi kattoo vaan kattoo sarjoja ja nukkua. Ite tykkään niin paljon olla tekemässä paljon ja touhuta. Toinen mikä tässä on mulle ihan vierasta on se kuinka joudun koko ajan olla pyytämässä apua jossain, sillä oon tosi itsenäinen enkä paljoa halua pyytä apuja asioissa jota voisin tehä itekkin. Mutta eipä tässä valittaminen auta, nyt vaan paljon lepoa ja hyvällä tuurilla oon parin kuukauden päästä back to bisnes. 

hevosen selkäänkin olis niin kiva päästä

Koska mulla on tällä hetkellä enemmän kun paljon aikaa, aattelin että voisin kirjotella vähän takautuvasti kaikista kisoista ja muista tallijutuista. Isoin kiitos kaikille tukeneille ja tsemppejä lähettäneille, sekä erityisesti niille jotka on jaksanu kuunnella mun valitusta, ootte ihania. Ja onneksi on nykymaailma niin voin kaikkia kisoja katella Havenista, odottaen että kohta oon taas ite paikan päällä kentän reunalla jännittämässä ja kaivamassa herkkuja taskuista maailman hienoimille hoitohevosille. 

Parempaa tuuria ja ihanaa kesää kaikille!