Hevosvuosi 2016

No ei se postaustahti jotenkin vaan kasva, ei mulla riitä motivaatio ja aika, tai haluaisin kirjottaa mutta tekemistä on hirveesti ja kun on sopiva väli en vaan jaksa kun koko päivän oon touhunnu. Mutta mun postaustahti ei nyt vaan yksinkertaisesti ole kovin tiheä ja mä en siitä paineita enää ota. Mutta nyt asiaan, mitä vuosi 2016 oli mulle hevospuolella.

tän vuoden ensimmäinen  heppakuva, kuvassa Kylli-heppa

Viime vuonna olin vielä ihan normaali tuntsarihoitaja. Hoitelin suokkitamma Tajua ja puoli-veristä Lennonia. Mun hoitopäivät oli aika paljon harjaamista ja kamoja, välillä alkeistunneilla taluttamista ja muuta. Siitä nautin sillon paljon, molemmat hepat olivat mulle tosi tärkeitä ja ne tuntin hyvin. 

mun toinen hoitoheppa Lennon

suokkitamma Taju

pikkuset samassa kuvassa

 Helmiikuun puolessa välissä kaikki muuttui. Musta tuli Ruun toinen hoitaja, sen päivän mä muistan tosi hyvin, enkä sitä haluakkaan unohtaa. Parin viikon päästä auttelin Seela ja Wonderia kisoissa, seuraavana päivänä olinkin jo Wonderin hoitaja. Siinä alle kuukaudessa olinkin yhtäkkiä kahden yksärin hoitaja. 

mun ensimmäinen kuva Ruusta

ja wonderista

 Kevät tuli ja meni onkin aika hyvä lause tähän, kevään aikana tuli tehtyä vähän kaikenlaista, lähinnä se oli heppoihin tutustumista ja toisten hyvästelemistä .Ulos pääsi hoitamaan ja ratsastamaan ja muutenkin oli lämmintä. Pääsin käymään myös kisoissa ja opin uutta ja lisää uutta. 

kirjotin muun muassa näin mun näin mun instaan tajun hoitamisen lopettamisen tullessa todelliseksi:

"olet mulle todella tärkeä ja mahtava hevonen. 

Oot mulle eka hoitohevonen ja opettanut ihan järkyttävästi 

hevosten maailmasta. Joskus on silti pakko menettää ja 

tehdä päätöksiä jotka tuntuvat ihan järkyttäviltä.

Pari kuukautta en millään olisi uskonut olevani tälläsessä tilaanteessa,

joskus on kuitenkin pakko mennä eteenpäin vaikka se

tuntuukin aluksi hirveältä. Sulle on aina oma ja iso paikka 

mun sydämessä ja meillä on paljon aivan ihania muistoja.

mutta samalla tutustuttiin toisiin

 Kesä oli todellinen heppakesä. Olin joka päivä tallilla ja pääsin sitä kautta aika paljon kaikkeen mukaan. Kesällä oli toki myös kisoja ja kaikkea muuta kivaa. Kesällä tutustuin myös maailman symppaatisimpaan Kaapoon. 

wonder keskellä kasveja

pikku kaapo

 Syksy oli taas pelkkää uutta ja samalla pääsin jo auttamaan muita oppimaan asioita mitä mä opin kesällä. Alkusyksystä oli paljon kisoja. Syksyn tullen vauhti vähän hiljeni mutta oli niitä kisoja silti aika paljon.

ainossa kisoissa

rakkaita ja lehtiä

 Varsinkin myöhemmin syksystä alkoi tulla sellasia päiviä että tiesin mitä pitää tehdä ja missä mun pitää olla, vaikka paljon uutta opinkin, lähes joka päivä. Ruun kanssa meille syntyi luottamus syksyllä ja nykyään tunnen hepan kuin omat taskut, sekin on todellisuudessa rakkauttava kaipaava hevonen, vaikka onkin hampaat usein esillä. Wonderia aloin kanssa tuntemaan hyvin, sekin on jo aika tuttu poni mutta ain sitä oppii molemmista lisää. 

maailman paras papparainen

 Viime aikoina oon ollut aika normaalisti, hoidellut ja autellut sekä tarhannut. Mitään ihmeempiä en oo tässä tehnyt eikä suurempia juttuja tapahtunut mutta tää tavallinen arkikin on aika mukavaa. Tunneilla oon menny paljon Paxulla ja toivon että voisin sen kanssa lähteä treenaamaan jatkossakin.

 joulukatrilli Paxulla

tonttuheppa Ruu

Ja näitten kuvien mukana haluan toivottaa kaikille ihanaa ja onnekasta uutta heppavuotta!

ihanaa heppa vuotta! t. prinsessaponi ja iloinen palvelija